Mun laskureiden mukaan enää 54 päivää Californiaan. Alan vissii nyt jo jännittää sitä iha kunnolla, koska viimeyönä näin ns. painajaista siitä, etten ehtiny koneeseen. Se uni meni vähän tällälailla:
HUOM! SEURAAVA ON TÄYSIN EPÄREALISTINEN OTE OMASTA UNESTANI!
Saavuin Helsinkivantaan lentokentälle. Siel oli iso hiekkaranta ja sit sellane vesitasokone odottamassa. Sit katoin taakseni ja mun äiti sano mulle sillee iha ilmeettömänä "ok. moikka." ja sit se käänty ja käveli pois mun toisen matkalaukun kanssa. Mietin, että aika outoo käytöstä, mut olin vielä iha hyvällä tuulella. Aloin kävelemää alas sen koneen luokse ja sit näytin sellasta EF tarraa, et pääsin sisälle koneesee. Se oli iha sika iso sisältä. Olin tosi tyytyväinen sen suuruudesta.
Mun oli käsketty mennä koneen perälle muiden EF.äläisten kanssa ja kun olin kävelemässä sinne kattelin lisää ympärilleni. Sen lisäks, että se kone oli iso, niin se oli myöskin tosi pinkki lentoemäntien uniformuja myöden. Sit yht´äkkiä pysähdyin ja mietin iha kauhistuneena, että mistä tiedän missä mun paikka on. En tällä kertaa haluis vahingossa viedä kenenkään muun istumapaikkaa! Kysyin yheltä Siniltä, että mistä mä tiedän missä istun. Se sano, että se lukee lipussa. Sit kysyin, että missä mun matkalippu sitte on.En muista mitä se Sini sitte sano, mut juduin lähtee jonkun mummelin kanssa koneen ulkopuolelle. Sitte muistinki, että mun matkaliput oli tulostimessa (tulostimessa!? heh...). No lähdin juosten hakemaan niitä kotoa, jonne oon varmaa yli 40km. En sit löytäny niitä lippuja mistään ja olin iha paiikissa. Passiniki huomasin kadottaneeni. Sit tiesin et mun pitää virittää mun majan katolta riippuliidin, että äpäsen lentokentälle. Liitelin sitte sinne kentälle sellasel keltasella riippuliitimellä ja laskeuduin vesilätäkköön (mitäs ihmettä nyt taas aivot?!).
Olin myöhästynyt koneesta! Olin iha masentunu vähän aikaa kunnes huomasin, että mun liideri Anttiki oli myöhästyny koneesta. Sit yht´äkkiä olinki uimassa jollekki kivelle, missä seiso mun Brightonin aikane aktiviteettiliideri Michele a.k.a Michaela. Se anto mulle neuvoja revontulista ja sen jälkee menin Antin kanssa Starbucksiin. Kaikki oullat makso siellä 55€ eikä mulla ollu niihi varaa...
Sitten heräsin.
Olin just ennen nukkumaanmenoa jutellu vähän aikaa meiän EF CALI -ryhmässä, joten epäilen, että se aiheutti tän unen. Mun unet on yleensäkkin hieman outoja, mutta en kauheen usein näe EF unia, joten päätin kertoo siitä ku vielä muuistin sen unen. Tää uni oli nii realistinen (silloin ku nukuin), että luulin sen olevan iha totta. Mut enää 54 päivää!!!! Miettikää! Silloin ku varasin tän matkan, nii laskurissa oli hieman yli 300 päivää! Aika menee ihan hirvee nopeesti!
