LONDON CALLING! -1

Lähdettiin aamulla aikasin Lontooseen bussilla. Meiät oli jaettu ryhmiin eri busseihin ja oisin halunnu, että Antony ja Hugo ois tullu samalla bussilla meiän kaa, mutta ne meni eri bussil.

Muistan, että bussit lähti Old Steineltä, joka on puisto lähellä rantaa ja seillä sijaitsee iso suihkulähde. Eli ei jäätykkään bussista pois Churchill Squarilla, vaan jatkettiin eteenpäin pysäkkejä. Menomatkalla istuin Annan vieressä ja Suvi ja Vera istu meiän takana. Kuuneltiin akikenlaista suomalaista laatumusiikkia, kuten Paula Koivuniemeä ja muuta musiikkia esim. Euroviisuista hyvin mieleen painuneita kappaleita. Matka tunti, että se kestää ikuisuuden ja oltiin perjaatteessa saavuttu jo Lontooseen, mut se esikaupunkialue vaan tuntu kestävän ikuisuuksia. Bussit pysähty London Eyelle ja jäätiin siinä pois. Tän päivän idea siis oli sightseeing walking tour. Käveltiin London Eyeltä siltaa pitkin Big Benille. Sen näkeminen tuntuu mun mielestä aina jotenkin maagiselle. Jotenkin vaan se tunne, että sä oikeesti näät sen livenä, etkä missään leffassa.

Pysähdyttiin Westminster Abbeyn edes olevaan puistoon vähäks aikaan. Siitä lähettiin jatkamaan Kuningattaren kotia kohti eli Buckinghamin palatsille. Ellu ei ollut harmin paikka vaan kotona, mutta iha hyviä kuvia saatiin sielt. Jatkettiin matkaa Green parkin läpi ja pysähdyttin suihkulähteelle lepäämään ja juomaan, koska oli tosi kuuma päivä. Piccadilly Circuksella pysähdyttiin ottamaan ryhmäkuvaa ja melkein missasin sen koska olin ottamassa selfiee jonku katuperfotmoian kanssa. Tiiettehän ne jotka näyttää, et ne leijuis ilmassa. Mut jotenki yritin ujuttautuu siihen kuvaa sit viime hetkillä mukaan... en oo varma kuin hyvin onnistuin kylläkään. Yhellä tiellä oli paljon poliiseja ja mietittiin, että miks ne oli siellä. No syy selvis ku tultiin ulos mäkkäristä, joka oli ainoo paikka, josta saa jäätelön, mikä löydettiin. Ku tultiin ulos se koko katu oli täynnä mielenosoittajia ja kaikiien lippujen ja kylttien mukaan ne pääasiassa vastustivat leikkauksia ja halusivat lisää työpaikkoja, mut joukos oli kans ihmisii jotka vaati Ukrainan sodan lopettamista ja koirien parempaa kohtelua yms. Seuraava ongelma oli, että piti löytää rako josta päästäis tien toiselle puolen. Mentii sit siel mielenosoittajien seassa jätskiemme kaa ja iha turvallisesti päästiin toiselle puolelle. Ei ne ollu aggressiivisia ollenkaan ja poliisit oli valvomassa tilanetta ja EF liideritki oli ihan näköetäisyydellä. Tauon jälkee lähetiin käveleen takasinpäi London Eyelle. Hugo ja Anton raahas/talutti Veeraa melkei koko matkan takasin, ei silleen et Veera ei ois pystyny kävelee vaa ihan vaa hauskan vuoks. Siitäki on tosi hyvät kuvat tallessa. Ku mentii sillan yli ni vilkutettii sielt joes meneville veneille ja lautoille. Kunnon turistimeininkiä!

Busseja ootellessa kokoonnuttii ruohokentälle ja meiä "suomijengi" kokoontu,(koska muun maalaiset oli jossain muualla omissa porukoissa) eli Ville, Veera, Vilma, Anna, Sanni, Ida (aka Hepukka), Suvi, Hanna, Emilia, Åsa, Elisa ja Sointu.

 Tilaa ilmainen esite!

Täällä Ollaan! -päivä 2

Sijainti: United Kingdom, England, Brighton and Hove, Portslade, Easthill Drive, makuuhuone, yläsänky.

Aika: about 7.20

Pvä: Thu 19-Jun

En ollu siis nukkunu kauheen hyvin yöllä, koska olin jännittänyt ja lokit oli huutanu illalla. Sit vihdoin sain unenpäästä kiinni. Tuntu et oisin nukkunu vaa tunnin, kun Janet (eli mun hostmum) koputti oveen ja tuli herättää meiät. Oltiin unohettu laittaa herätys ja sen takia tuli vähän kiire aamu. Mä olin aina parempi heräämää kun Hugo. Olin melkein aina jo puolessavälissä aamiaista ku se tuli vasta alakertaan. Yleensä ku se tuli syömään se oli ihan zombin näkönen ja muutaman aamun naurettiin aina se ilmeille ku se laahusti alakertaan. Aamupalana meillä oli aina toasteja ja niiden päälle maapähkinävoita tai jam:iä. Lisäks oli kanssa hedelmiä ja muroja. Ihan sellanen perus aamupala, vaikka lievästi aloinkin kyllästymään toasteihin kurssin loppupäässä. Käytiin yleensä aina illalla suihkussa, koska aamul kesti nii kauan heräämisessä kuitenki, ettei olis kunnolla ehtinyt.

Tänään meillä oli poikkeuspäivä, koska täähän oli vasta ensimmäinen kokonainen päivä Brightonissa. Janet ajo meiät tän kylän läpi sellasen pienen marketin pihalle, jossa oli tapaamispaikka. Siel meit odotti Tyson "Panda", joka siis oli yks mun aktiviteettiliiderreistä ja Antti. Mut en sitä viel tolloin tienny. Sen oli määrä viedä meiät bussilla kaupunkiin ja näyttää, missä se koulurakennus sijaitsi. Ilmoitettiin ittemme Tysonille ja jäätiin oottamaan muita. Hugo löys joitain ruotsalaisia poikia, jotka se varmaankin ties entuudestaa ja se meni niitten kanssa juttelemaan. Eli suoraan sanottuna mä jäin ihan yksin, koska siel ei ollu ketään muita suomalasia, paitsi jotkut pikkutytöt, mut en halunnu mennä puhumaan niille. Joku poika oli myöhässä siltä tapaamispaikalta ja odotettiin sitä ihan sairaan kauan. Lopulta sitten lähettiin bussilla edeltä ja joku liideri jäi oottamaan sitä poikaa. Mentii tietysti kaikki ekana yläkertaan, koska kakskerroksiset bussithan on se juttu Englannissa.

Jäätiin pois Churchill Squarilla, mikä on tällänen keskusaukio, jonka ympäril on ostoskeskus ja paljon kauppoja. Siitä ain lähin bussilla kotiin ja siihe tulin bussilla aamusin. Churchill Square oli melkein aina kohtaamispaikkana ihan mihin tahansa mentiinkin. Sieltä käveltiin sellasta sivukujaa pitkin rantaan ja Hilton hotellille, jossa tää koulu sijaitsi. Tultiin kaikist viimeisimpänä paikalle ja meiä piti öytää oma ryhmämme. Eli mun piti ettii Durianit. En oikei tuntenu ketään siit ryhmäst, mut kävelyn aikan tutustuin Suviin ja Veeraan ainakin. Eli tää aamuohjelma oli et meit kävelytettiin ympäri keskusta aluetta ja näytettiin nähtävyyksii niin kuin Brighton Pier, The Lanes ja Royal Pavilion. Se kävely oli ihan kiva, koska oppi vähän tutustuun siihen ryhmään ja opetteli tunnistamaan kasvoja. En vaa ollu vielkään sitä Annaa nähny missään...

Kävelykierroksen jälkeen oli vapaata aikaa ennenku koulu alko ja menin uusien kavereiden kanssa kiertelemään vähän sitä keskusta-aluetta ja rantaa. Sitten alko ekat tunnit ja jännitin taas, ettälöyänkö sen oikeen luokkahuoneen, mut onneks siin oli kavereita mukana nii jos menisin väärään ni en ois sitte yksin ainakaan. Sil oppitunnilla tehtiin kaikenlaisii sanasto ja pari harjotuksia ja meille jaettiin tehtäväkirjat ja EF -Passport to learn. Muistan, että meidän opettajan nimi oli Asim ja hän oli pienen asunut Tiibetissä tai jossain. Asimilla oli kerrassaan tyylikkäät aurinkolasit ja oli muutenkin aika rennon olonen. Pelattiin sellasta peliä, että piti kertoa kolme asiaa ittestään joista kaksi oli totta ja yks feikkiä. Muistan Asimista sen, että hän oli pienenä meinannu hukkua viemäriin ja luulin, että hän vitsailee... Ite kerroin, että: 1. mulla on kissa, 2. meiän talossa on joskus kuollu joku ja 3. mun vaari oli kuuluisa suomalainen näyttelijä. Ryhmäläiset vähän hämmenty ja muistan, että joku sano tän olevan vaikee, koska musta ei ikinä tiedä. No arvasivat sitte vähän ajan mietinnän jälkeen että mikä näistä ei oo totta. Ja tässä kohtaa tosi ärsyttävästi jätän kertomatta, mikä näistä 3 väittämästä oli valetta nii joudutte vaan arvailemaan. Oppitunnin välissä oli 20min välkkä ja juoksin Suvin ja Veeran ja Nicolaksen kanssa mäkkäriin ostamaan hampurilaiset ja sitte juostiin takasin. Okei pakotin ne juoksemaan, ettei myöhästyttäis vaikkei meil ees ollu mikään kiire... sorii.

Välkän jälkeen pelattiin sellasta peliä, jossa piti kirjottaa ittestään erilaisa asioita paperilapulle ja rypistää lappu ja heittää se ilmaan. Sitte piti nostaa lattialta jonkun muun lappu ja yrittää ettiä se henkilö lapus olevien tuntomerkkien perusteel. Löysin aika nopeesti sen kuka oli kirjottanu lapun, jonka olin nostanu ja sit esittäydyttii ja tää tyttö sano, että "Moi mun nimi on Anna" ja olin siin vaa, että "joo moikka vaa oon Jaakko" ja jäin siihen vaa seisoonHETKINEN! Ootko sä SE Anna" ja sit Anna vaa nauro ja oli et "Joo, eihän sulla kauheen kauaa kestäny huomata... luulin, että siel lentokoneessa olisit jo tunnistanu..." Se oli vähän nolo tilanne, koska olin aatellu siel koneesa, että onko toi nyt se Anna, mut en ollu sanonu mitään kuitenkaan.


. Sitten vast älysin ja kysyin et "

Päivän päätteeks ei ollu mitään iltaohjelmaa vaan oli ihan perus HF evening, eli oltiin Host Familyn kanssa. Kaikki oli vähän väsyneitä ja lisäks luultiin, että on pakko mennä hostfamilyn luo nii kaikki lähti sitten kämpilleen. Olihan se ihan kiva ku pääs wi-fin luo päivittää kavereille kuulumisii ja kuvia. Ja sit juttelin kanssa sen Annan kanssa Kikissä illalla.

Illalla lähin viel kävelee Hugon kanssa ympäri tätä Portsladen kylää ja se vaikutti tosi mukavalta, vaikka sen enkku ei ollukkaan nii hyvää. Se oli kuulemma luokkansa huonoin enkussa ja sen vanhemmat oli siks lähettäny sen kielikurssille. Löydettii Hugon kaa tivolin tapane sellaselta isolta nurmikentältä ja mentii kattelee sinne erilaisii laitteita ja pelejä... Kummalkaa ei vaan ollu rahaa mukan ni ei päässy kokeilemaa mitään..

Päivä oli tosi mahtava ja en oikei ees halunnu mennä nukkuu ku ootin jo seuraavaa päivää nii innolla. Ja hei! Menin jopa oikeeseen bussiin, enkä eksyny matkalla ja osasin jäädä oikeella pysäkillä pois! Aika hyvä saavutus!!

Päivä 1, Englantiin!

Päivä 1

Nyt oli sit vihdoinki tullu lähtöpäivä ja olin koko sen päivän ollu tosi jännittyny ja vaa pomppinu ympäriinsä. Mun laukun pakkaaminenki jäi tosi viime hetkelle, ku lopetin pakkaamisen vasta lähtöpäivänä. Mut jännitin nii paljo et en pystyny tekee mitää!

Lento lähti Helsinki-Vantaalta kello 17.10 ja lähettii kentälle hyvissä ajoin. Mul oli mukana kaks matkalaukkuu ja koko perhe tuli saattamaa mua. Äiti sano et se itkee nyt itkunsa täs eteisessä, ettei sit "nolaa" mua siel kentällä. Liideriltä tulleis ohjeisssa oltii sanottu, että tavataan Norwegianin tiskien edessä. Oltii sen verran hyvissä ajoin, et liiderit ei ollut tullu paikalle vielä ja yritin vaa tähystellä äitin kanssa et keidän laukuissa näkyy pinkit EF:än laput. Jäätiin siihe sitte vaa seisoo tosi awkwardisti. Olin jutellu netis yhelle Annalle, joka lähti samaa aikaan mun kaa Brightonii ja sit laittelin vaa viestei tyyliin "Missä oot??", "Ootko jo täällä" ja "Mä en kyl nää sua"...

No liiderit tuli iha ajallaan ja keräs tän EF porukan siihe ympärille ja antoivat infoa, miten tehään lähtöselvitys yms.  Olin melkei ensimmäisenä siinä itsepalvelu lähtöselvitys automaatilla ja siitä sitte jatkettii baggage droppiin. Ei tietenkää menty siihe itsepalvelu kohtan vaa iha perinteiseen, koska vaikutti et siin ei ois pitkä jono, mutta kuinkas kävikään. Se oli ihan sairaan hidas, vaikkei siinä ollu jonoo paljoo. Äiti yritti saada mut ohittamaan siin jonos jotku turistit, mut en lähteny sellasee yhtään. Saatii vihdoin se laukku hihnalle ja pääsin turvtarkastus jonoon. Siin välis äiti ja mun sisko lähti pois. En ollu vieläkää löytäny sitä Annaa ja jonos lähetin sille viestii et missä se on. Pääsin turvatarkastukset läpi ilman, että piippasin eli olin aika tyytyväinen itteeni. Siitä se meiä liideri Antti lähti johdattaa meitä terminaali ykköseen kohti passintarkaststa. Pelkäsin, että se passintarkastus kone ei tunnista mun kasvoja, ja juutun siihen, mutta onneks nii ei käyny. Katoin kännykkää ja Anna oli kuulema passintarkastuksessa kanssa, mut en löytäny sitä vieläkään.

Kuljettiin rappuset alas sellaseen odotustilaan ja odotettii siellä et meiä lento tulis. Antti kyseli meilt kaikkee ja yritin olla sosiaalinen ja sit kysellä siin ympäril niitte ihmisten nimiä ja et missä ne asuu ja sillee. Ite ku asun Siuntiossa ni jouduin aika monelle selittää erikseen missä tämä kyseinen paikkakunta sijaitsee, mut se oli ihan hauskaa. Mentii lentokenttäbussilla koneelle ja ulkona sato, ni oli ihan kiva päästä pois Suomesta. Koneessa mun edessä istu Sointu ja samal rivil Vilma, keidän kaa olin puhunu vähä siel odotustilassa. Kaikki oli menny tähä asti tosi hyvin, (paitsi sain just kuulla mun EF-kaverilta et istun väärällä paikalla koko lennon) eikä enää ees jännittäny nii paljoo. Mun vieres istu Ville. Se oli Savosta niiku Vilmaki ja puhuttii koko lentomatka melkei eri murteista ja sit tutustuttiin toisiimme. Aika legendaariseks jutuks, mistä mua vieli muistuteaa tuli se kun kone oli laskeutumassa Englantii ja alla näky maaseutuu. Ajattelematta mitää huusin vaa aika kovaa et "LEHMIÄ!!!" ja sen seurauken muutama ihminen vähä repes siellä koneessa sittten... Eikä ne ees ollukkaan lehmiä, vaan tuiki tavallisia heinäpaaleja... Koneessa meiä viereisel rivil istu pari mummoo ja joku tyttö. Sit sen tytön kaa yhes vaihees meiä katseet kohtas ja mietin et "Hei onks toi se Annna... No ei se varmaankaa oo... En sano mitää, ni ei tuu noloi tilanteita"

Mill Housen luona oli pysäkki mistäLähdettiin koululle.

Gatwickin kentältä lähettiin bussilla kohti Brightonia. Matka meni iha mukavasti ja nähtiin siinä tien varrela ihan oikeitakin lehmiä. Ajettiin vähän kaupungin ulkopuolella olevalle laukkaradalle oottamaan isäntäperhetä. Siel sisällä meille trajotiin juotavaa ja karkkeja ja meille jaettiin EF reput, bussiaikataulut, lappu missä luki oman ryhmän nimi (mulla Durian B) ja ohjeet miten kulkee isäntäperheestä EF koululle.Jännitys alko taas kohoomaa, koska en ollu nähny mun isäntäperheestä kuvaa tai mittän, eli en tienny minkä näkösii ne oli. EF:än työntekijät tuli sit aina ja huus jonku oppilaan nimen, kenen isäntäperhe oli saapunu.

Mun vuoro tuli ja sit lähin mun laukkujen kaa ulos ja tapasin mun isäntäperheen isän, Ianin. Lähettiin niiden Fordilla sitte ajelemaan  niide talolle päin ja sit yritin siinä jotain small talkia: "It´s quite confusing when you drive on the wrong side of the road... I mean on the right... NO! I mean on the left side of the road". Joo olin vähä jännittyny nii ei oikei kulkenu enkku mut Ian ymmärs mitä tarkotin ja sit se näytti siin keskustassa paikkoja, esimerkiks kirkon missä sen vanhemmat oli menny naimisiin. Ajettii rantaa pitkin ja näin Brighton Pierin ja sit kysyin West Pieristä, että mitä sille oli tapahtunu. Matka meni tosi mukavasti ja tultii sitte niiden talolle. Siellä Ianin vaimo, Janet oli oottamassa ja tervehdittii. Se kysy et haluisinko iltapalaa ja en oikeestaa ollu kauhee nälkäne, mut kohteliaisuus syistä sanoin et voisin ottaa jotain syötävää kiitos. ne esitteli mulle niiden talon ja vietii tavarat mun ja mun kämmpiksen jakamaan huoneeseen. Mun kämppis oli tullu aiemmin ja vissiin oli hieman väsyny ku se retkotti alasängyssä sillee et 1/3 siitä oli ulkona sängystä. Olin automatkalla ollu kuulevinani, että mun kämmpis ois kans suomalainen, joten tervehdin sitä sit suomesk sille "Moi". No hänhä oliki Ruotsista ja sain kuulla sen siinä ku hän esittäyty ja sit vaihoin enkkuun...

Menin sitte syömää iltapalaa, joka oli kaks pientä lihakimpaletta ja ananasmehua. Sitte alettii siin mennä nukkuun. Purin vähä tavaroita, mut ei kaueesti viel puhuttu toisillemme Hugon kaa. Oli vaikee saada nukuttuu, vaikka oliki tosi väsyny koska ties olevansa Englannissa ja ekaa kertaa ite iha yksin ulkomialla ni olin tosi innoissani.... Hugo vaa kuorsas. Annaa ei vieläkään löytynyt...

Asuinalue Portsalden kylässä, missä asuin


(sori kaikki mahdolliset kirjotusvirheet)

Liideri

Aluks mietin, että mikä liiderin tehtävä on. Liideri oli ensimmäinen joka otti EF:ältä ensimmäinen joka otti yhteyttä kirjeitse MY.EF sivustolla. Kirjeessään hän esitteli itsensä ja antoi hyvin ohjeita tulevaa matkaa varten. Toki EF:ältä sai vastauksia kysymyksiin vastauksia, kunhan vaan kysyi. Mutta liideriltä sai hyviä käytännön ohjeita ja tärkeitä vinkkejä. Samalla saimme yhteystiedot mistä kysyä tärkeitä kysymyksiä, joihin liideri vastasi todella nopeasti. Lähtöpäivänä liiderillä ja lentokenttävastaavalla oli todella tärkeä tehtävä lähtöselvitystä tehdessä. Työnjako oli, että liideri opasti kurssilaisia ja lentokenttävastaava vanhempien tukena ja vastaamassa heidän kysymyksiin.

Kohteessa Suomen liideri ei tietenkään kaikkien ryhmän mukana tulleiden Suomalaisten kanssa vaan jokaisella ryhmällä on omat aktiviteettiliiderit, jotka voivat olla eri kansalaisuuksia. Esimerkiksi minulla aktiviteettiliidereinä toimivat Italiasta, Uudesta-Seelannista ja Suomesta tulevat liiderit. Siin oppi hyvin kuuntelemaan eri kansallisuuksien englantia kun liiderit antoivat ohjeita. Vaikka mulla oli yksi suomalainen liideri nii hän ei suostunu suomea meille kutenkaan puhumaan, paitsi hätätapauksissa tietenkin. Liiderit on EF:ällä yleensä nuoria ja heidän kanssa on tosi helppo puhuu. Itekki puhuin vähän saksaa Saksasta tulleelle liiderille, vaikka oon lukenu sitä vaan 2 vuotta. Eli viime kesän käytin kaikkii niitä kielii mitä osaan puhuu ja vähän enemmänki... Kyl siinä selvästi aleni kynnys puhuu vierasta kieltä.

Suomalaine liideri oli hyvin käytettävissä ja sen puhelin numeron sai eli pystyt soittamaan sille jos esimerkiks tuut kipeeks etkä voi osallistuu johonkin aktiviteettiin. Jos sairastuu eikä voi osallistuu on pakko ilmottaa sun liiderille ettei huolestuta että sulle on tapahtunu jotain. Nyrkkisääntönä oli että jos sulta esimerkiksi varastetaan jotain niin ensisijaisesti ilmotetaan liiderille ja koululle ja vasta sen jälkeen vanhemmille. On myös tärkeetä että pitää yhteyttä matkan aikana vanhempiin, ettei ne huolestu ja ala soitteleen sulle vihasia puheluita, että missä oot ja miksei susta oo kuulunu mitää. Tällee pysyy parempi tunnelma päällä ja saa olla enempi rauhassa ja nauttii kurssista.

Mun kurssin aikana suomalaine liideri oli tosi tärkee ja ku mulle sattu jotai ni sille oli helppo kertoo. Sil oli tosi hyvä huumori ja sen hyvä tuuli pysy yllä vaikka se joutuki olee töissä 3 viikkoo 24/7.  Koko matkan ajan tuntu et on turvassa, vaikka lentokentät varsinki Briteissä on nii isoi paikkoja.