Kotiinpaluu fiilikset

Seuraavana aamuna oli taas jotenki tosi epätodellinen olo ku heräs omasta huoneestaa omasta sängystä. En ois halunnu nousta ylös. Ihan ku Bighton ois ollu vaan uni ja nyt heräisin tavalliseen arkipäivään. Makasin sängyssä varmaan vähän yli 13.00, koska en halunnu vaan nousta. Aamupalalla kaikki muut oli tietysti jo syöny nii söin yksin. Oli outoo kun ei tarvinnu kertoo mitä tänään on päivällä ohjelmassa tai oottaa, että Hugo raahautuis alakertaan ja et Janet naurais sen ilmeille.

En tienny näkisinkö oikeesti EF kavereita enää koskaan, vaikka oltiinki sovittu että nähtäis. Joistain vanhoista koulukaverista oli jääny sellanen olo, että vaikka sopii että nähään niin sitte se vaan jää. Siks olin jotenki epävarma ja surullinen. Tilannetta ei oikein auttanu, että kaikki mun ympärillä tuntu niin ilosilta siitä että olin palannu. Tietysti oli kiva nähä taas perhettä, mutta tuntu et osa sydämestä jäi Brightoniin. Kävin tosi usein yksikseni kävelemässä, koska halusin vaa olla yksin ja muistella Brightonia...Olin tavallaa bähä masentunu siitä, että se oli ohi. Vähän lapsellista ehkä että toivoin sen ajan jatkuvan ikuisesti, vaikka samalla kyllä tiesin


ettei nii tuu käymään.

Tota oloo kesti varmaan kaks viikkoo, eli ainaki mulle ihan sairaan kauan! Osasyy siihen kans oli varmaankin, että Brightonissa oli tottunut jatkuvaan ohjelmaan ja oli aikataulut milloin piti olla missäkin, mutta kotona oli vaan oleskelua eikä sen kummenpaa tekemistä. Lopulta kuitenkin ryhdistäydyin, koska meille tuli Italiasta vaihtari ja aloin jännittää sitä ja "murheet" jäi taakke.

Nähtiin onneks Suomi porukan kanssa kesällä muutama kerta ja Katekin tuli Pietarista meitä tapaamaan. EF:än jossain mainoslauseessa oli, että "Tapaa Elinikäiset Ystäväsi" tai jotain tollasta. Mutta nyt ymmärtää sen, että toi lause on ihan totta. 2-4 viikon aikana vieraassa maassa vieraiden ihmisten kanssa, joita et oo koskaan nähny. Ne jotka ei oo kokenu tällasta matkaa ei varmaan voi kuvitella, kuinka hyvii kavereita siinä ajassa ehtii saamaan ja kuinka hyvin niihi tutustuu. Siel muodostuu tosi vahva side niiden ympärille! Yhteydenpito matkan jälkeen jää ihan sun omalle vastuulle, että haluutko pitää yhteyttä vai et, mutta suurin osa kyllä pitää... Ja kun ei anna noiden kontaktien vaa kuihtua pois on ihan sika makeeta joskus tulla kutsutuks vaikka johonki Italiaan tai vaikkapa vaan Ruotsiin ja siellä hengailla EF kavereiden kanssa ja muistella yhteistä kesää!