Eli kyselin mun vanhemmilta, miks niiden mielestä kannattaa lähtee kielkurssille/matkalle ja miks ne tukee mua tässä.
Ehkä päälimmäisenä oli niiden mielestä (ja munkin) se, että oppii hyvää puhekieltä ja osaa puhuu sujuvasti ja tulla ymmärretyks. Oppii monipuolisempaa sanastoa ja esimerkiksi intonaatioita yms paljon paremmin, kuin Suomessa kaverin kanssa jutellen enkun tunnilla. Lisäksi siellä kehittyy paljon itsevarmemmaks, koska kukaan ei voi puhuu sun puolesta kun oot ulkomailla. On pakko ite yrittää tulla ymmärretyks virheistä huolimatta.
Itsenäistyminen on kanssa yks tosi iso juttu. Vaikka täs lukiessa/kirjottaessa tuntuu et ois ehk iha iisii lähtee kotoolta pois 4 viikoksi, nii sitku oikeest pitäs lähtee, ei se välttämättä ookkaan niin helppoa. Sun pitää perjaattees osata hoitaa omat asias siellä, vaikka on auttajia ja opastusta. Esimerkiks kaikki tutustuminen, asiointi, palautteen antaminen yms.Nykyään, kun maailma muutuu koko aika pienemmäks ja pienemmäks globalisaation ja kansainvälistymisen takia, on tosi tärkeetä tuntee muiden maiden ja kansojen toimintatapoja, kulttuuria ja arkielämää. Tätä oppii just todella hyvin esimerkiks kielimatkan aikana, kun oikeesti asuu jossain vieraassa maassa ja kulttuurissa. Varsinki perhemajotukses tällasiin uusiin kulttuureihin tutustuu tosi hyvin.
Kaveritki on iso juttu, koska matkan aikana tapaa sellasii kansainvälisesti suuntautuneita ihmisiä Suomesta ja saa kavereita ympäri maailmaa! Miettikää nyt oikeesti kuinka siistii on saada kavereita jostain Italiasta, Japanista tai Indonesiasta!!!!
Rohkeutta, itsevarmuutta, kielitaitoa, kavereita ja itsenäistymistä saa kielikursseilta ja lisäks maailmankuva avartuu tosi paljon. Ihan oman kokemuksen mukaan silmät oikeest tuntu aukeevan enemmän tälle maailmalle, missä me eletään ton viimevuoden Brightonin reissun jälkeen. Tietysti hyvässä mielessä.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti